Sen sijaan on kristallinkirkasta, että parin kuukauden päästä pidettävissä eduskuntavaaleissa Suomi on monessa mielessä tienhaarassa. Tämä johtuu globaalisesta kehityksestä, talouden realiteeteista sekä omasta yhteiskuntakehityksestämme. Tämän ilmentymänä näemme nyt, miten suuret poliittiset mannerlaatat ovat lähteneet liikkeelle tavallisesti niin staattisessa puoluekentässä.
Tuloksena on paradoksi, joka tuntuu suorastaan käsittämättömältä. Tilanteessa, jossa maailma keittiöikkunan ulkopuolella ei ole koskaan ollut yhtä monimutkainen ja jossa maailmantalouden politiikalle luomat rajoitukset korostuvat, on löytymässä poliittinen markkinarako yksinkertaisille vastauksille vaikeisiin kysymyksiin.
Kaikkiin maamme suuriin haasteisiin, julkisen talouden kestävyysvajeesta työurien pidentämiseen ja EU:n rahoituskriisistä ilmastonmuutokseen, olisi näin ollen löytynyt kaikki lukot avaava kaikkien yleisavaimien äiti: irrotetaan köydet, vedetään rajat kiinni, katkaistaan suhteita, vaihdetaan euro oravannahkaan, sanotaan reippaasti ”ei” ja käperrytään sitten kuviteltuun mustavalkoiseen Onnelaan, jonka rinnalla suomifilmiromantiikka kalpenee. Hei, miksi ei kukaan keksinyt tätä aikaisemmin?
Juuri tästä syystä maamme on piakkoin tienhaarassa. Vaihtoehdot ovat erittäin selkeät, kuten yleensä tienhaaroissa. Ne ovat joko avoin tai suljettu Suomi.
Haluammeko avoimen Suomen, joka toimii aktiivisesti osana pohjoismaista ja eurooppalaista perhettä ja kantaa kansainvälistä vastuuta kriisien ratkaisemisessa ja humanitääristen vahinkojen korjaamisessa? Haluammeko Suomen, jossa muualta tulleet, vähemmistöt tai muuten vain erilaiset ihmiset saavat hengittää vapaasti? Vai haluammeko Suomen, joka rakentaa uusia henkisiä ja fyysisiä rajapyykkejä ja jossa ennakkoluulot, suvaitsemattomuus ja yleinen negatiivisuus jyllää – jopa vallanpitäjien suostumuksella?
En voi millään uskoa, että tätä rakennemuutoksien ravistelemaa maata voi hallita lentävien lauseiden tai lainahöyhenien voimalla. Politiikka ei ole voileipäpöytä, josta poimitaan vain ne suussa maistuvat ja vatsassa helposti sulavat makupalat. Maamme haasteet ovat niin mittavat ja vaikeat, että ne kerta kaikkiaan ansaitsevat parempaa. Politiikka on vakava juttu.
Haluan itse eduskuntavaalienkin jälkeen olla mukana rakentamassa avointa ja aktiivista Suomea, joka on, sanan kaikissa merkityksissä, rikkaampi. Se on maa, joka rakentuu moninaisuuden ja kulttuurien kunnioittamiseen ja joka talouskasvun ja korkean työllisyyden ansioista takaa hyvinvoinnin kaikille. Rikkautta on myös puhtaampi luonto, elävä kaksi- ja monikielisyys, jonka takaa laajaan yleissivistykseen pohjautuva koulu- ja yliopistolaitos.
Kaiken tämän turvaaminen vaatii kuitenkin tulevilta kansanedustajilta ja ministereiltä kovia ja vaikeita päätöksiä jo tästä keväästä lähtien. Siinä työssä ei ole tilaa politiikan auervaaroille. Siinä työssä kannetaan vastuuta.
Stefan Wallin
Turkulainen kansanedustaja, kulttuuri- ja urheiluministeri sekä RKP:n puheenjohtaja
Kolumni Turun Sanomissa 23.2.2011.
